Kesää orotellessa
”Lakialla huutaa kevät, tuuloo niin jotta heinät heiluu, kalavehen puolella maa viä jääs, kevät tuuli puhuristaa mieltä, korvat havaattoo ääniä, lakeurella pirättää kurkien lauma” (ote runosta: Maire Loppi, Tunnelmia Lakeurelta).
Kesän orotus ei taharo pysyä sisälläni, niin pitkäksi muodostui tämä kevät.
Keväästä tuli myös kovin erilainen kuin oli suunniteltu. Tämä pätee niin henkilökohtaisesti kuin laajemminkin aina yhdistyksemme toimintaan asti.
Odottamaton vieras maailmalta korona-virus (COVID-19) äityen ihan maapallon laajuiseksi pandemiaksi tuli ja sekoitti monen elämän ja arjen. Ikäihmiset joutuivat hyvästä syystä karanteeniin, liikkumista ja kokoontumisia rajoitettiin aina Uudenmaan eristämisellä, ravintolat suljettiin, koulut pantiin kiinni ja lasten vanhemmat etätöihin jne… Moni yritys ja yrittäjä joutuivat lopettamaan normaalin toimintansa, sopeutumaan kulutuksen ja kysynnän rajuun laskuun ja ”selkä seinää vasten” miettimään, mikä on edessä. Monelle tämä tilanne ja epäselvyys jatkuu yhä…
Yhdistyksemme joutui perumaan odotetun Ilmajoen kuntavierailun. Se on nyt siirretty syksyyn lokakuulle 24.10. Peruutimme myös vuosikokouksen ja muut kevään tilaisuudet kokoontumisrajoitusten vuoksi. Suuri osa jäsenistämme ikäihmisinä kuuluvat riskiryhmään, joten rajoitustoimet ja karanteeni olivat välttämättömiä. Yhdistyksen hallituksen kokouksen olemme järjestäneet sähköpostilla. Kokouksessa hyväksyimme tulevaa vuosikokousta varten keskeiset asiakirjat kuten toimintakertomuksen 2019, toimintasuunnitelman 2020 ja tilinpäätöksen vuodelta 2019. Katsotaan, milloin kesän jälkeen ja epidemian mentyä voimme järjestää vuosikokouksen ja muutenkin palata normaaliin toimintaan.
Poikkeuksellinen tilanne on osoittanut yhteiskunnastamme myös monia hyviä piirteitä. Meillä oli varauduttu tämän kaltaisiin tilanteisiin. Huoltovarmuutta on rakennettu jo vuosikymmeniä ja ylläpidetty sen korkea taso, vaikka kriisi paljasti myös kehittämisen tarvetta. Monet tahot ja toimijat hallinnossa ja terveydenhuollossa, jotka normaalisti ovat näkymättömissä ja taka-alalla, nousivat nyt etulinjaan ja osoittivat tarpeellisuutensa. Tuli tunne, että on lottovoitto sittenkin asua ja elää Suomessa.
Henkilökohtaisesti tämä on ollut uusi tilanne, kun on saanut olla kotona rauhassa ilman kiireitä. Ei edes lastenlapsia ole saanut tavata kuin etäyhteyksillä. Ulkomaan matka peruuntui samoin mökkimatkat. Kauppa-asiatkin tulevat verkkotilausten kautta kotiovelle. Tulipahan sekin opeteltua pakon edessä. Kaappien siivoaminen on ollut mukavaa vaihtelua YLE:n koronauutislähetysten lomassa. Olen välttynyt sairastumasta virukseen ainakin toistaiseksi ja varovaisuutta noudattaen käynyt ulkoilemassa.
Plarissa myöhemmin voit lukea, miten Etelä-Pohjanmaan murreseura Krannit ry järjestää murrekirjoituskilpailun. Nyt olisi hyvä aika ryhtyä kirjoittamaan ja tallentaa se, mitä mielen päällä liikkuu. Anna ajatusten tulla ihan ittestään murteella. Älä yhtään pirättele, niin silloin se on parahimmillaan. Plarin ilmoituksessa näet ohjeet minne lähetät kirjoituksesi.
Mieleeni on tullut lapsuudesta 1950-luvulta se ”aasialainen” epidemia, joka riehui silloin. Kotonani oli juuri menossa sisätilojen korjausta ja maalausta, joita oli tekemässä paikkakunnan kuuluisuus ”Maalar Matti” – ikäihminen ja pitkänlinjan ammattimies, maalarimestari. Mieleeni jäi se, miten hän arvosteli tuon ajan 1950-luvun alun valtakunnan poliitikkoja aina korkeinta johtoa myöden, kun he eivät osaa sanoa sanaa ”epidemia”. Matti vääristeli tuota sanaa hampaattomassa suussaan tupakka toisessa suupielessä milloin mitenkin ja hauskuutti kuulijoitaan. Hän vääristeli sanan muotoon ”epelemiia”, mikä painui lapsen mieleeni. No, siitä epidemiasta selvittiin ja monista muistakin kulkutaudeista, joita kuitenkin vielä tuohon aikaan tavan takaa liikkui, eikä terveydenhuolto ollut sillä tasolla kuin nykyään.
Nautitaan kesästä jokainen tavallaan ja hyvää kesää kaikille!
Jaakko A. Ojala